Tarinoita MAIKista.

Tervaskäsi, on jälleen tarinatuokion aika - tällä kertaa MAIKin merkeissä!

Onhan varsin tunnettua, että Varaslähtö on paras lähtö ensimmäiseen opiskelusyksyyn ja mahtava tapa nähdä vanhoja kavereita!
Okei, tosiasiassahan toisen vuoden opiskelijat tulevat paikalle (ehkä) katselemaan opiskelukavereitaan mutta pääasiassa ryyppäämään viimeisen kerran ennen syksyn kurssirumbaa ja sammumaan pitkin nurmea pitämään hauskaa. Vanhemmat opiskelijat (jos niitä on paikalla) hengailevat itsekseen, valtaavat saunan sekä grillin ja "ihan vain pakosta" tsekkaavat uusien phuksien muodollisen pätevyyden.

Seuraa Eino Leinon - tai ainakin Eino Grönin - tapaisen lyyrisen ihmemiehen selostus MAIK-varaslähdöstä niille, jotka eivät paikalle päässeet, tohtineet taikka halunneet.

PERJANTAI
Tämän tarinamme sankarikin saapui myös varaslähtöön jokseenkin ristiriitaisten tunteiden velvoittamana. Yhdestä näkökulmasta Raadissa olemisen velvoittamana paikalle saapuminen oli välttämätöntä, toisaalta taas pitkän työputken ja kesäerakoitumisen jälkeen voisi olla kiintoisaa nähdä kaikkia muita tuttuja isänmaan toivoja.

Kuitenkin.

Saavuimme paikalle perjantai-iltana, varsin sopivana aikana, ratsastaen valkoisella ratsullamme [lue:harmaan Saabin kattoikkunasta roikkuen] varsin iloisissa tunnelmissa [lue: jokseenkin ylivirkistäytyneenä]. Tervehdimme tuttuja sekä tuntemattomia ja ryhmityimme jatkotoimenpiteitä varten. Seurueemme agenda oli yksinkertaisuudessaan varsin nerokas: safkaa, saunaa, sammuminen sosiaalinen kanssakäyminen. Iskimme itsemme optimaaliseen kulmaan, pupelsimme kenttämuonamme ja jatkoimme salonkikelpoisen olotilan saavuttamista.

Varsin salonkikelpoisen olotilan saavutettuamme ja muutaman sillan poltettuamme siirsimme leiriä rantaa päin suorittamaan sen, mikä kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen miehisen miehen kesäperinteeseen: saunan polttamiseen humalassa.

Epäonnistuttuamme saunan lopullisessa sytyttämisessä, tyydyimme jonkun toisen (luultavasti meitä pätevämmän naisen) sytyttämään saunakiukaaseen sekä sen amorin kaaren pehmeyden lailla kuiskutteleviin löylyihin.

Noin viisi tuntia myöhemmin, aiemmin pehmeiden löylyjen jo muututtua ohramallaksenhajuisiksi norjalaisen orjapiiskurin raipaniskuiksi, nimeltä mainitsematon ystävällinen naishenkilö ehdotti seurueellemme, että voisimme "jo ottaa edes vaatteet pois". Emme kuitenkaan suostuneet tämänlaiseen sortoon, vaan nousimme ripeästi ripeähkösti paikoiltamme ja jatkoimme agendamme seuraavaan osioon, sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Siirryttyämme ylämajoitukseen hyökkäsi iskujoukkomme suoraan keittiön uumeniin herkuttelemaan jo ennakkoon valmistettuja pororulla-cocktailpalojamme (oikealta termiltä hors d'oeuvre, mutta koita itse sanoa kunnon humlegårdissa) ja liu'uimme tanssilattialle... muistaakseni.

LAUANTAI
Herättyämme vääristä paikoista ja todettuamme pahamaineisen solar darran (vahvasta auringonpaisteesta aiheutuva, krapulaa apinoiva olotila) iskeneen, iskuryhmämme kokoontui jälleen jatkosuunnitelman merkeissä - nimittäin, mistä löytäisimme ajokuntoisen chaufföörin lähimpään huikopalapupeltamoon. Edeltävä ilta saunomisineen oli kuitenkin ollut sen vertaa raskas viihdyttävyydessään, että Topi Sorsakoskikin päätti kuolla ihan vaan sympatiasta. Olé.

Valkoisen ratsumme voimin (edelleen siis harmaa Saab) paikansimme lähimmän kultaisen kaksikkokaaren ja pärähdimme sisään.
Olon ollessa kuin mursulla haitarinsoittokilpailussa, pähkäilimme aamun menyytä ja kuuntelimme El Capitánin sutjakkaa ja sukkelaa juustohampurilaistilaamista.
"- Yhdeksän juustoo."
"- Tuleeko muuta?"
"- Neljä juustoo."
Haluan muistuttaa, arvon lukijat, että kyseessä on todellakin ylempää korkeakoulututkintoa opiskeleva supliikki herrasmies.
Ja te kun luulitte että Kreikka vie teidän verorahat.

LAUANTAI-ILTA
Todettakoon, että useamman tunnin ajan sattui ja tapahtui asioita, joiden yksityiskohtia ei ole järkevää saati sopivaa kertoa yleisellä palstalla. Todettakoon kuitenkin, että useamman tunnin ajan kehkeytyneen, armeijatermein "mustalaisleiriksi" kutsuttavan häkkyrän alettua kasvaa etupihalle (itse kutsuimme sitä Konala-simulaattoriksi) varsin mittavaksi rakennelmaksi, pamahti ensimmäinen fuksikin paikalle!
  Agenttuurimme ei kuitenkaan huomannut kyseistä ilmestymistä, sillä olimme noin kahdenkymmenen joukon vahvuudella keskittyneet varsin riemukkaaseen juomapeliin seuraleikkiin! Suojellaksemme henkilöiden yksityisyyttä emme kerro heidän oikeita nimiä, mutta sanotaan että "Hansin" (nimi muutettu) paikalle tuoma "lyödään-vasaralla-naulaa-kannonpalaseen-ja-juodaan-jos-ei-osuta" -peli oli viihdearvoltaan varsin korkea (toim.huom: naulaan osuminen pienellä vasaralla samankokoisessa pöhnässä on yllättävän vaikeata) ja yleisökin ilakoi melkein SM-tason meiningeissä kaikkine kannatuslauluineen!

Useamman fuksin jo saavuttua paikalle oli aika todeta jälleen erittäin perinteinen tapahtuma: uudelle opiskelijalle varaslähtö on jonkin tasoinen shokki, josta jotkut luultavasti kuitenkin toipuvat. Siveellisyyden nimissä ei kuitenkaan ole jäärin sopivaa jaktaa tarinointiamme, mutta kerrottakoon kuitenkin, että lauantaina taivaalliset  voimat soivat kauneimman täydenkuun loiston jonka allekirjoittanut on pitkään aikaan nähnyt.

Suotakoon tämäkin tarina siis kuuhulluuden piikkiin.


Kuva: Samu Koski (säälimättä varastin)

Basso sanoi wump wump, tyhjä taksi kaarsi pihaan ja lipui hiljaa pelokkaana pois koko paikan näyttäessä hämärässä kuunvalossa Espoolaiselta piriluolalta. Olé.
-Päätoimittajanne ja Arjen Sankarit

Rakennusinsinöörikilta irtisanoutuu täysin tästä tekstistä eikä missään nimessä suosittele liiallista alkoholin- tai muiden päihteiden käyttöä. Kaikki tässä tekstissä kirjoitettu saattaa hyvinkin olla legendaa ja kateellisten panettelua. Muutenkin epäherrasmiesmäinen käytös, humalatila, ryyppääminen, McDonalds, sauna ja naiset ovat erittäin pahasta, hyi hyi.